Nyt on kirpputoripöytä täytetty. Toivottavasti saan ainakin pöytävuokran verran. Myytäväksi menivät mm. vaatteita (paljon) 50-68cm, äitiysvaatteita ja leluja.

Hinnoittelussa käytän seuraavaa ajatusta: mitä itse maksaisit kirpputorilla tuotteesta. Ostajalla ei ole tunteita tuotetta kohtaan. Ostaja ei tiedä, että juuri ne housut olivat ensimmäistä kertaa vauvasi jalassa ja täten ovat sinusta arvokkaat.

Jos alan empimään kahden hinnan väliltä, laitan sen halvemman.

Perussääntönä voisi ajatella tällaisia hintoja (kun ihan perusvaatteista kysymys):

- vauvan bodyt 0,50-2e. Kahden euron bodyt ovat erityisen hyväkuntoisia ja kauniita.

-käyttämättömät vauvan bodyt (hintalaput kiinni) laitoin hinnaksi 2,50e

- vauvan potkuhousut, housut 0,50-2e

-vauvan hupparit 1-2e

-vauvan hatut 0,20-1,50e

-vauvan haalarit (toppapuvut, kevyttoppapuvut, villahaalarit yms.) 2-5e. Minulla ei ollut myynnissä mitään valtavan hienoja ja uusia haalareita, niille voisi kuvitella parempaa hintaa.

-äitiysvaatteet 2-6e. Imetyspaidat laitoin parilla eurolla, äitiysfarkuista taas lähemmäs 6e pyydän. Äitiyshameet 3-4e.

-isot pehmolelut 2e

-sekalainen pussillinen pieniä leluja 1e

-muut lelut 0,50-2e esim. nuket ja autot

Kun laittaa hinnat sopivan mataliksi, ihmiset ostavat yleensä ihan mukavasti tavaraa. Itse ostoksilla katson pöydästä korkeintaan kaksi tavaraa jos ovat ylihintaisia. Sitten jatkan seuraavaan pöytään katsomatta edes loppuja tavaroita. Yleensä jo parista tavarasta kuvastuu pöydän hintataso.

Pöydät jotka pursuavat tavaraa jätän yleensä penkomatta. Etsin tiettyä kokoa, enkä jaksa alkaa koko pöytää kääntämään ja etsimään. Kannattaakin johonkin lapulle laittaa minkä kokoisia vaatteita pöydästä löytyy. Vielä parempi, jos vaatteet on lajiteltu koon mukaan eri koreihin. Varsinkin vauvanvaatteet saa näin helposti järjestykseen.

Yksikin likainen tai reikäinen tavara saa koko pöydän vastenmieliseksi. Minulla oli joskus vuokrattu pöytä ja viedessäni uutta tavaraa huomasin ällöttävän, haisevan vanhan lenkkarin seisovan keskellä pöytääni. Joku asiakas oli sen siihen raahannut toisesta pöydästä. Luultavasti tämä lenkkari oli pitänyt tavaroideni mahdolliset ostajat kaukana. Minut se olisi ainakin karkottanut.

Tylsää ja yllättävän yleistä on, ettei tuotteesta löydy hintaa. Olen itse päätynyt laittamaan hintalappuun pienen reijän ja langalla yhdistänyt lapun ja tavaran. Vaatteissa kätevää. Kirjoihin yms. laitan tavallisen tarrahintalapun. Nuppineuloja en käytä, inhoan niitä. Varsinkin lasten leluissa kun lapset eivät niitä osaa varoa.

Mielenkiintoista on seurata mitkä tavarat vaihtavat nyt omistajaa! Salaa toivon ettei kaikkia 50cm vaatteita osteta. Voiko kukaan olla pitämättä niistä?